Ronkaalan ikkunasta

Vain huono uutinen on uutinen.   Niinhän sitä sanotaan ja totuudeksi väitetään.   Erityisen todeksi opetetaan, että erityisesti kirkkoa koskevissa uutisissa vain huono uutinen on kertomisen arvoinen.   Testataanpa, ajattelin ja kirjoitin kuluneella viikolla lehdistötiedotteen kirkkoneuvoston kokouksesta, jossa käsiteltiin kuluneen vuoden toimintakertomusta ja tilinpäätöstä.   Tiedote siis kertoi asiasta, joka nyt ei kiinnosta a) yhtään, b) ketään.   Jotta testini olisi täydellinen, kirjoitin tiedotteen siten, että se sisälsi yhden myönteisen ja yhden kielteisen uutisen.   Myönteinen uutinen kertoi jumalanpalveluksesta, siis kirkon kannalta olennaisesta, mutta monien mielestä niin tylsästä ja kuivakkaasta aiheesta.   Kerroin, että seurakuntamme päiväjumalanpalveluksessa kävijöiden määrä kasvoi viime vuonna 19 %.   Liitin juttuun myös pohdintaa siitä, millä tavoin seurakuntamme jumalanpalveluselämään on tullut inhimillistä lämpöä ja toivottavasti hengellistä syvyyttäkin.   Kielteine

Professori on puhunut.   Valtakunnallinen sanomalehti kertoi sopivasti pitkäperjantaina Itä-Suomen yliopiston terveyssosiologian professorin Markku Myllykankaan terveisinä seuraavaa: ”Mustakaapujen olisi pidettävä niljakkaat näppinsä irti poliittisista kysymyksistä.   Järkevä keskustelu esimerkiksi abortista, eutanasiasta tai homoliitoista on mahdotonta, kun näkemyksiä perustellaan Raamatun kaltaisella satukirjalla”.   Samana päivänä valtakunnallisessa kuvalehdessä Vapaa-ajattelijoiden pääsihteeri Esa Ylikoski ajatteli vapaasti mm. päiväkotilasten oikeudesta käydä kirkossa.   Se nimittäin ”antaa väärän käsityksen uskonnon asemasta.   Vanhempien pitäisi vaatia normaaleja oikeuksiaan ja mieluummin vaatia, että yhden uskontokunnan tilaisuudet lopetettaisiin”.   Pääsihteeri myös vapaa-ajattelee kirkkoon kuuluvien vanhempien puolesta, kun hän toteaa valtakunnallisten varhaiskasvatusten perusteiden perustuvan virhetulkintaan, kun ”todellisuudessa kirkon tekemän kyselyn mukaan vain 27 pro