Ronkaalan ikkunasta

Kun ystäväsi saapuu iltapäiväkahville, katatko pöytään vain pullapitkon, jos jääkaapissa odottaa täytekakku? Entäpä tarjoiletko maailmalta kotiin palaaville lapsillesi hernekeittoa, kun uunissa muhii mehevä paisti? Pullakin kelpaa kahvin kanssa ja hyvänmakuinen hernekeitto täyttää vatsat, mutta siinäkö koko kattaus? Oulun hiippakunnan kirkkomusiikkipäivillä kuultiin innostavia esimerkkejä yhteisöllisyyden toteutumisesta jumalanpalveluselämässä.  Osallisuus toteutui, seurakuntalaiset innostuivat mukaan.  Puheita seurasi keskustelu, joka jumittui kinasteluun siitä, onko jokapyhäinen ehtoollinen tarpeen vai suorastaan turmiollista.  Erään seurakunnan pappi todisti, että kyllä sanakin on armonväline.  Heillä messu on kerran kuukaudessa ja se saa riittää.  Muulloin tarjotaan sanaa.  Olin hämmentynyt.  Ajattelin sitä tyttärentytärtä, joka on kirkossa sen vuoksi, että hänen mummonsa on kuollut.  Nuori on oppinut edellisen kesän rippikoulussa, että ehtoollinen on yhteydenateria, joka yhdistä