Ronkaalan ikkunasta

Neljännen adventin aamuna kuljin kirkkoon mielessäni arkkipiispa Tapio Luoman haastattelu Helsingin sanomissa.   Kirkkoon tarvitaan lisää mystiikkaa ja lisää Jeesusta, arvioi arkkipiispa ja olin samaa mieltä.   Mietin, että sanan kirkosta on tullut sanomisen kirkko, jossa moraalikysymykset ovat ohittanet uskoon väistämättä kuuluvan mysteerin ja salaisuuden.   Jumalallisen mysteerin ihmettelyn sijasta äimistelemme usein toisiamme ja iskemme leimoja, joissa lukee liberaali, konservatiivi, lestadiolainen, kirkkouskovainen, karismaatikko tai mikä tahansa muu sellainen määritelmä, joka ei koske meitä itseämme.            Näissä aatoksissa puin sakastissa ylleni kasukan, vaikka koronan vuoksi emme tänäkään pyhänä viettäisi ehtoollista kirkon suljettujen ovien takana.  Ajattelen kuitenkin, että nimenomaan Facebook-striimauksissa kuvan välittämä sana ja symboliikka ovat tärkeitä.  Kun nettiyhteyden kautta osallistuva näkee vain sen, minkä kamera näyttää, on olennaista, että kirkossa kaikki o

Osallistuin viime viikonloppuna naapuriseurakunnan, Reisjärven seurakunnan piispantarkastukseen.  Tiedättehän sen pitäjän, joka mainostaa itseään Kaj Kunnaksen suulla Kreisijärveksi ja kehottaa muuttamaan maalle.  Jos et tiedä, ei sekään ole mikään ihme, sillä Reisjärvi sijaistee oikeastaan keskellä ei-mitään Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajaseudulla.  Yhtään valtatietä sinne ei johda, mutta valokuituverkon käyttöönotossa tehdään ennätyksiä ja yli 7 000 lehmän lisäksi pitäjässä on 2 720 asukasta, joista 2 479 kuuluu luterilaiseen kirkkoon.  Se tarkoittaa, että yli 91% reisjärvisistä kuuluu luterilaiseen kirkkoon ja siihen vielä muut kristityt päälle.  Seurakunta saa siis koko kirkon pronssisijan samalla kulmakunnalla sijaitsevien Kinnulan ja Perhon seurakuntien jälkeen. Usein sanotaan, että kirkon tulevaisuus ratkaistaan suurissa kaupungeissa.  Koska Suomessa ei ole muuta oikeasti suurta kaupunkia kuin Helsinki, se tarkoittanee, että Suomen kirkon tulevaisuus ratkaistaan Helsingissä.  On